perjantai 22. tammikuuta 2016

Uutta ilmettä.

Aina välillä itse kukin kaipaa uutta ilmettä ulkonäköönsä. Sitä totisesti kaipasi myös uusi ruokailuryhmämme.
Saimme siis ylimääräiseksi jääneen korkeahkon puupöydän ja kolme tuolia puoliskoni sukulaiselta. Edellinen pöytämme oli mieleinen, mutta askartelupuuskissani pöydän pinta oli saanut hieman liimaa osakseen ja muutenkin olemus alkoi vuosien jälkeen olla nuhjuinen. Se oli myös aavistuksen liian iso tänne pieneen kompaktiin kotiimme... Joten haimme tämän.

 

Sekään ei uudenveroinen enää ollut, mutta jotenkin kuitenkin minun silmiini sopiva. Kun ensimmäisen kerran näiden tuolien kanssa vastakkain seisoimme, tiesin heti että nuo tuolinpäälliset menevät ihan ensimmäisenä vaihtoon. Pöydän pinnassa olevat pienet kulumat eivät ole silmiinpistävän hurjia, joten niille en nähnyt tarpeelliseksi tehdä mitään. Mutta nuo tuolinpäällyset.


 

Kun se kaunis päivä koitti että tämä ryhmä kotiimme muutti, pistin välittömästi toimeksi. Kolmesta tuolista ja yhdestä pöydästä eteistä pidemmälle selvisi vain kaksi tuolia ja yksi pöytä - kolmas tuoli lähti suorinta tientä roskalavalle.
Yhden illan ajan ruokailimme sohvalla
(vastoin normaaleja käytäntöjämme), ja seuraavana päivänä suuntasimme suoraan työpäivän päätteeksi kangaskaupalle. Ja vaahtomuovikaupalle...
Revimme nimittäin tuolin istuinosat tuoleista irti, poistimme niiden vaalean kankaan ja sen alta myös vaahtomuovin. Tuoleja oli säilytetty sellaisissa olosuhteissa, että pelkäsimme istuinosissa muhivan mahdollisesti kosteutta.


 

Minulla ei valitettavasti ole kuvia työvaiheista (taaskaan) ollenkaan, sillä meillähän tunnetusti tapahtuu ja kunnolla sitten kun kerta alkaa tapahtua. Eli sen saman illan aikana kun piipahdimme kangaskaupassa lähdimme myös poikkeamaan anoppilaani, jossa ammuskelimme niittipyssyllä uudet kangaspäällyset kiinni tuoleihin.

 


Oikein harmittaa etten ehtinyt missään kohtaa projektiamme ottaa kunnolla näitä ennen ja jälkeen -kuvia. Siitä olisi ehkä välittynyt Teillekin paremmin tuo ruokailuryhmän todellinen muutos. Tämä on ehkä heikkouteni niin blogatessa kuin tässä omassa arjessamme - sitten kun tapahtuu, niin sitten todella tapahtuu. Ja vauhdilla. Paikoin jopa niin vauhdilla, että hyvä kun pysyy itsekään perässä. ;D

Melkoinen tuo muutos kuitenkin omiin silmiini oli. Jos jotain haluan tuoda tällä postauksellani esiin niin sen, että kyllä, meistä jokaisesta on nähtävästi myös verhoilijaksi! Hetken nimittäin olin jo ehtinyt miettiä vieväni nuo tuolit jonkun oikeasti osaavan ihmisen käsiin, mutta nähtävästi tämä meidän käsityöihmisten uskomaton sisu yrittää tuotti nyt kerrankin toivotun lopputuloksen. En silti väitä etteivätkö nuo tuolit olisi voinut verhoilla huolellisemminkin, mutta murehdin sitä vasta sitten kun saamme sellaisia vieraita jotka viettävät enemmän aikaansa tuolin alla makoillen ja epäsiistiä verhoilua altapäin ihmetellen kuin niitä, jotka tyytyväisinä istuvat tuoleilla.

Yhden pienenpienen lisän olen vielä tuohon pöytäänkin suunnitellut. Sen aion toteuttaa heti kun pakottava inspiraatio iskee - eli ehkä tänään, tai kuukauden päästä. Laitettakoon tähän kuitenkin realistinen kuva tästä hetkestä, ja jäädään odottamaan mitä seuraavaan kuvaan on ilmestynyt lisää...

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti