sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Outoa.

Olen aina pitänyt enemmän tai vähemmän outona sitä, että ihmiset keksivät tosi outoja ideoita. Tai keksivät tehdä joitain asioita tosi oudoista asioista. Kuten vaikka koruja, jotka ovat minun intohimoni. Tässä aikojen saatossa olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että joko minäkin olen outo, tai sitten ei vaan yksinkertaisesti ole mitään niin outoa ettäkö se ei voisi olla järkevää. Sekavaa (ja outoa), eikö?

Olen siis todellisuudessa aina ihmetellyt sitä, että miten ihmisille voi vain välähtää päähän tehdä vaikka vanhasta tietokoneen latauspiuhan päästä korvikset. Tai vanhasta turvavyöstä laukunhihna. No nyt minulla välähti sellainen idea kaupassa, että en voi enää ihmetellä ääneen muiden ideioita.


Näin joku aika sitten eräässä kaupassa siis iPhonen takakuoreen liimattavia nahka'kuoria'. Niiden lähtöhinta oli p a l j o n, mutta ilmeisesti uusia iPhoneja lykätään markkinoille sitä tahtia että näille vanhanmallin kuorille ei enää ole ostajia. Ne myytiin pois PILKKAHINTAAN. Kun huomasin laarin jossa näitä oli, sain idean välittömästi. Onneksi olin kaupassa yksin niin sain ihan huoletta työntää pääni sinne sankoon ja valita mieleisiäni värejä. 

Menin kassalle ja minulla oli korissani 18 iPhonen takakuorta. Myyjä kysyi että oliko ne kaikki todella minun ostoksiani. Luuli ilmeisesti että takanatuleva oli unohtanut kapulan kassahihnalta...
Kun sitten puoliskoni saapui minua hakemaan kaupalta, hän kyseli tietenkin mitä kaikkea löysin. Meinasi törmätä betoniporsaaseen kun kuuli, että olen ostanut 18 takakuorta. Ja meinasi törmätä uudelleen kun kerroin että olen ostanut iPhonen takakuoria, eikä minulla edes ole kyseistä puhelinta. Hän on kuitenkin oppinut taitavasti verhoamaan kauhistuneen ilmeensä lempeä hymyn alle ja sanomaan; "Sä varmaan askartelet niistä jotain kivaa." Ja oikeassa oli!


 

Tein niistä korvikset! Minä näin nämä sieluni silmin jo kaupassa. Kauhen vaikeaa oli valita mitä värejä haluan, mutta ajattelin että musta ainakin toimii aina. No myönnettäköön että kyllä 18 kappaleeseen mahtui myös muita värejä, mutta näistä mustista tein ensimmäiset koeversiot ideastani. Ehkä punaisista olisi pikkujoulukorviksiksi?


 

Ja kyllä muuten nolotti kun ensimmäisen kerran eräs tuttava kysyi  että mistä olen noin kivat korvikset ostanut. En ole ostanut, olen tehnyt ne iPhonen takakuorista, ehhehhee.



 Mitään rakettitiedettä tämä ideointi ei ollut - leikkaa kaksi sydäntä, liimaa ne yhteen. Tee reikä, pujota lenksu ja siihen korviskoukku. Pistä korvaan ja kanna ylpeydellä. Ja ole onnellisesti outo. ;)

2 kommenttia:

  1. Tämä on niin tätä "Älä heitä tota roskiin. Äiti voi nähdää siinä jotain"-sarjaa.

    VastaaPoista
  2. Tämä on niin tätä "Älä heitä tota roskiin. Äiti voi nähdää siinä jotain"-sarjaa.

    VastaaPoista