torstai 8. lokakuuta 2015

Kettu Repolainen.

Jos joku sattuu miettimään mikä vuodenaika mahtaakaan olla, se on helppo tarkistaa meidän ulko-ovesta. Olen nimittäin sen verran innokas noita ovikoristeita tekemään (ja vaihtamaan), että ihan taatusti on esillä aina ajankohtainen tekele.

Vielä muutama päivä takaperin siellä istuskeli oksallaan tällainen...

 

Mutta nyt siellä pilven alla syksyä katselee tällainen;


Innostuin tekemään tuollaisen uuden ovikoristeen, kun jälleen törmäsin askartelulaatikkoni inventaariossa tuohon huopakettuun. Kyllä, minä uskalsin tyhjentää ja siivota askartelulaatikkoni! Lopultakin. Mutta voin kertoa, että tämä ovikoristeen teko oli siihen nähden lastenleikkiä ja huomattavasti nopeammin tehty kuin se askartelulaatikkoon uppoutuminen...
Mutta asiaan. Muistan joskus ostaneeni Tiimarista (voih, nyt tuli ikävä!) tuollaisen kettupaketin, jossa tuli kolme huovasta tehtyä kettua. Niistä yhden olen käyttänyt syksykorttiin ehkä vuosi sitten, mutta kahta kettua olen varjellut kuin suurimpia aarteitani - ne ovat minusta niin söpöjä, että olen odottanut niille täydellistä paikkaa tuhlattaviksi. Tässä tuli nyt ensimmäinen.


 

Sopivasti varastoistani sattui löytymään myös ylimääräinen pyöreä styroksikranssi sekä yksi säälittävä jämäkerä jotain harmaata ikivanhaa halpislankaa. Kun ne kaksi löytöä yhdistettiin, niin pohja ovikoristeelle olikin valmis. Samalla tämä pohjan teko oli projektin tylsin ja työläin osuus - lanka oli melko ohutta ja kranssin halkaisija kuitenkin ihan kaksinumeroinen luku. Oli siinä kieputtamista. No okei, puolisko auttoi ehkä vähän kun näki että aloin turhautua...

Sitten leikkasin pienestä valkoisesta huopapalasta (joka oli myös löytö askartelulaatikon syövereistä) pilven, jonka pistelin ihan tuollaisilla peruspistoilla kiinni. Täytteeksi pilveen survoin vanhasta tyynystä revittyä vanua, ja pilvestä putoavat timanttiset sadepisarat kiinnitin pilvenreunaan siimalla (tätä varten piti siirtyä omalta askartelupakilta puoliskon kalapakille).

Kuumaliimalla pistin kiinni kranssiin niin pilven kuin ketunkin, ja nyt se roikkuu ulko-ovessa. Edelleen olen sitä mieltä, että kerrostaloasumisen suurin plussa on ehdottomasti se, että ovikoristeista voi tehdä ihan millaisia haluaa kun ei tarvitse huolehtia niiden säänkestävyydestä ;)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti