sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Aika raivata aikaa.

Olen paininut viimeisten kuukausien aikana yhden ongelman kanssa. Ongelmanani on ollut se, ettei minulla enää ole muka aikaa mihinkään.


Tai on johonkin, mutta olen ehkä kohdistanut sen vääriin asioihin. Olen lähtenyt lenkille tai jumpalle siksi, että minun 'pitää' lähteä. Vaikka olisin paljon mieluummin jäänyt kotiin väkertämään hamahelmiä tai muovailemaan fimomassaa. Tai paikkaamaan repeytyneitä lempparifarkkujani, jotka ovat nyt ehtineet olla jo luvattoman kauan korjattavien kasassa. Tämä on mielestäni näkynyt myös tässä blogini päivitystahdissa, ja se on vaivannut mieltäni. Nyt olenkin näin kevään korvilla päättänyt, että palaan taas niiden asioiden pariin joista eniten nautin. Eli askartelemaan enemmän :)

Se mikä sai minut tuohon päätökseen oli eräs aamu, kun sain päähänpiston juuri ennen töihinlähtöä. Aikaa oli 10 minuuttia ennenkuin piti hypätä pyöränpäälle ja töihin, mutta en vain voinut jättää tätä toteutusta myöhemmäksi.

Olin siis edellisenä iltana vaihtanut avaimiini työnantajani antaman avainnauhan, ja sattumalta löytänyt siihen väriltään matchaavat korvikset. Mutta kuinka ollakaan, vasta aamulla mieleeni muistui eräs ikivanha helmipussi, jossa oli JUUURI täydellisesti korviksiin ja kaulanauhaan sopivia pieniä helmiä! Halusin siis tehdä pikapikaa pari rannekorua. Kyllähän nyt kymmenessä minuutissa ehtii helmiä kuminauhaan pujottaa kahden korun verran ;)


 

Tämä on ehkä näitä itsetekevän ihmisen heikkouksia. Että sitten on vaan pakko tehdä, kun kerta osaa - oli hetki mikä hyvänsä.



Niin siitä syntyi täydellinen kolmikko. Koko päivän nuo rannekorut minua töissä ilahduttivat, ja muistuttivat siitä kuinka paljon iloa nuo itsetehdyt asiat minulle itselleni tuovat.

Jotkut tekevät uudenvuodenlupauksia, minä tein kevätlupauksen. Keskityn nyt siihen, mistä eniten nautin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti