lauantai 28. helmikuuta 2015

Riepu.

Muistan omasta lapsuudestani, että ehkä paras asia koskaan oli oma rätti. Joillekin riepu, meille rätti. Siihen sai pyyhkiä niin itkut kuin räkätaudinkin, ja se oli tiukasti kainalossa nukkumaankäydessä (nalleni Unskin lisäksi, tietenkin). Rätistä teki jopa vähän tiukkaa luopua kun varttui vanhemmaksi.

Nyt minä päädyin jälleen kasvotusten rättien ja riepujen kanssa, vuosien jälkeen. Olen ihan pienten lasten ryhmässä töissä, ja siellä erityisen suurta roolia näyttelevät erilaiset nuhjuiset unirievut. Koska meille on sukuun tulossa pienokainen, halusin ilahduttaa häntä itsetehdyllä unirätillä heti ensimetreillä.




 

Ideoita vastaaviinhan on joissakin käsityöblogeissa vilkkunutkin, mutta tällainen nyt pälkähti päähäni ensimmäisenä ja siitä sitä sitten lähdettiin toteuttamaan. Idea on on hyvin yksinkertainen; riepu-osa on tehty isoäidinneliöstä, ja pää on virkattu tavallisen pallon tapaan. Siihen vain sitten kirjailin nuo kasvot ja kiinnitin virkkaamani korvat.


Nallukan täytin sideharsolla, jota ostin metritavarana paikallisesta kangaskaupasta. Minulla oli huoli että mikäli täytän pään vanulla, voi vanua jostakin kiinteän silmukan mutkasta päästä vauvan suuhun. Äidin vinkki oli tämä harso, ja se ei minulta montaakaan euroa vienyt kun sitä metrin verran ostin (neljäsosa tuosta metristä muuten riittää pääntäytteeksi vallan mainiosti!).




 

Lankana käytin Novitan Ipanaa, joka on omien sanojensa mukaan 100% nyppyyntymätöntä akryyliä. Minulla on kova luotto tähän vauvan lelun sopivuuteen tämän langan suhteen, kun on kuitenkin ihan Ipanaksi nimetty. Lanka on muuten tosi kivaa, mutta melko ohuella koukulla kurjaa virkattavaa, kun halkeilee helposti.



Tällainen siitä tuli. Tuo kavojen kirjailu on minulle edelleen haaste - kuten kaikenlainen kirjailu ylipäätään - mutta harjoitus tekee mestarin.

Toivottavasti tämä ilahduttaa pientä maailmaantulijaa, on nimittäin seuraava vastaavanlainen (mutta pupumallinen) jo tekeillä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti