lauantai 10. tammikuuta 2015

Pieni tuunausjuttu.

Kun kodista riisuttiin joulu, jotenkin samalla iski silmiin kaikki kodin epäkohdat.


 

Kuten esimerkiksi nämä tosi "käytännölliset ja kauniit" kaiutintelineet suoraan sohvan selkänojan takana. Että ihan vähän aina kun sohva liikahti, niin koko teline sortui. Ja muutenkaan ne ehkä eivät oikein miellyttäneet silmääni, etenkin kun haluaisin kodin olevan mahdollisimman pelkistetty (joka tosin tämänkokoisessa kodissa kahden ihmisen omaisuudella on mahdotonta).

Minun luonteellanihan tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että siihen on saatava muutos heti. Niinpä pistin joulukoristeet laatikkoon, ja painuin samantien lähimpään rautakauppaan tiiliostoksille. Tarina tästä ostosreissusta olisi jo sinällään oman postauksensa arvoinen, mutta tyydyttäköön nyt sanomaan vaikka näin että tuo tarve kolmelle kivannäköiselle tiilelle herätti hieman hilpeyttä minua palvelleissa henkilöissä.
 

Toinen puolisko puolestaan osallistui urakaan vielä samana päivänä hakemalla meille muutaman metrin lautaa, kun kuuli minun kantaneen kotiin muutamat tiilet. Aamulla iskenyt ahdistus helpotti siis pian, kun jo illalla dvd-tornien tilalla näytti tältä.



Sitten jäätiin kaipaamaan enää maalia tuohon laudanpintaan. Joten seuraava reissu suuntautui muutaman päivän kuluttua puoliskon isän maalivarastoille...




Ja niin saatiin valkoista pintaan. Tässä vaiheessa tuli kuitenkin mieleen ettei viitsi noita kaiuttimia ihan suoraan tuohon maalatun laudan päälle laittaa, vaan väliin tulisi kehitellä joku pieni suoja. Mietin leikkaavani huovasta sopivankokoisen palan ja laittavani sen laudan ja kaiuttimen väliin, mutta sitten totesin sen liian liukkaaksi vaihtoehdoksi. Niinpä päädyin tuhoamaan vanhat mustat farkut ja palan Ikean mattostopparia.


 

Laitoin siis kahden puolen mattostopparia ja niiden väliin palan vanhoista farkuistani. Leikkasin nuo oikeanmuotoiset palat kaiuttimen pohjaa apunakäyttäen, ja sitten ompelukoneella yhteen. Voin kertoa ettei tuo stoppari ole ihan ihanteellisinta mahdollista ommeltavaa, meinaa nimittäin vähän stopata tuota paininjalkaakin ;) Mutta onnistuin, ja nyt ei muuten heilahda paikaltaan vaikka vähän pölyrätillä ympärillä huiskisikin. Tämä nyt on ehkä vähän nolon näköinen (ja muutenkin nolo), mutta eihän se mihinkään tuolta kaiuttimen alta näy...

Lopputulos on siis oikein mieleinen ja pelkistetty!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti