tiistai 30. joulukuuta 2014

Unelmat toteen.

Kuten edellisessä kirjoituksessani ohimennen mainistin, yksi unelmani on nyt toteutunut. Joskin se poiki mukanaan monta uutta unelmaa, mutta ensimmäinen askel on siis saavutettu!

Viime kesänä erään kylän kesäpäiviltä saamani kipinä lähteä myymään myös omia käsitöitä kantoi niin kauan, että lopulta huomasimme äitini ja siskoni kanssa leipovamme kyllästymiseen asti lusikkaleipiä (se on hidasta, tuskallista ja tylsää, mutta makuelämys on täydellinen). Olimme siskoni kanssa lyöneet viisaat päämme yhteen, varanneet kotikonnuiltani joulumarkkinoilta pöydän ja päättäneet kokeilla kantaako siivet.





Ja hyvinhän ne kantoivat. Emme lähteneet myyjäisiin dollarin kuvat silmissä (tai minä ainakaan;), vaan enemmän hauskanpito mielessämme. Hauskaa meillä olikin niin kauan kunnes toisena myyjäispäivänä minä sairastuin vatsatautiin, ja jouduttiin hälyyttämään äiti apuun.





Mutta hauskaa tuntui olevan myös myyjäisissä liikkuneilla ihmisillä, sillä viikonlopun aikana kuulimme valehtelematta kymmeniä kertoja ihmisten ilahtunutta ihmettelyä siitä, kuinka taitavia ja viitseliäitä olemmekaan. Eniten ihmetystä herätti se, että me kaksi nuorta neitoa heiluttelimme sukkapuikkoja aina ne hetket, kun ostajaehdokkaita ei pöydän ympärillä parveillut. Iloksemme emme kuitenkaan ehtineet kovin pitkiä varsia sukkiin neuloa tuon viikonlopun aikana ;)





Myyntiin päädyimme tosiaan laittamaan tekemieni korujen ja yhdessä neulomiemme sukkien ja lapasten lisäksi myös lusikkaleipiä ja taatelikakkuja. Molemmat kävivät kivasti kaupaksi, ja noiden taatelikakkujen myötä innostuin tekemään niitä myyjäisten jälkeenkin vielä useampia - etenkin kyläreissuille viemisiksi tuntuivat aina olevan yhtä kiva yllätys!



 

Olin päättänyt että mikäli minä myyjäisiin lähden, teen sen huolella ja tyylillä. Sitä tavoittelimme, ja siinä onnistuimme. Onneksi kohta on jo kesä, tiedän nimittäin mihin olen matkalla seuraavaksi ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti