torstai 25. syyskuuta 2014

Minikakut.

Kuten lupailin, tässä on tiedossa vielä toinen osa tuohon edelläolleeseen synttäriherkkukategoriaan. Leivoin töihin siis syntymäpäiväni kunniaksi jo aiemmin esiteltyjä omenakaurakeksejä, mutta sen lisäksi tein kakun. Tai siis monta kakkua. Päädyin nimittäin yhden ison kakun sijasta tekemään useamman minikakun, joista jokainen sai sitten mielensä mukaan ottaa yhden tai useamman.

Kakuksi valikoitui juustokakku, koska rakastan juustokakkuja. Sitäpaitsi olen päättänyt, etten leivo täytekakkuja, koska ne eivät vain ole minun juttu - pohja ei ole koskaan sellainen kuin haluaisin. On ne aina olleet ihan hyvän makuisia, mutta ei minun mieleeni tarpeeksi kauniita (vaikka tiedän, kermahan sen peittää). Mutta siis sitä suuremmalla syyllä kun omista pirskeistä oli kyse, halusin tehdä sitä mistä itse tykkään. Olin vakaasti harkinnut tekeväni kakun liivatteella, mutta viimehetkillä onneksi muistin ettei liivate sovi kaikille työkavereilleni. Näin ollen päädyin perinteiseen keksipohjaan ja tuorejuustotäytteeseen.




Pohjalle pistelin menemään lusikallisen keksi-voi -seosta, ja siihen päälle sitten reilummalla kädellä tuorejuustotäytettä.


 

Uunista tullessaan juustokakut olivat tällaisia söpöjä pieniä pallukoita. Jätin tarkoituksella jonkin verran varaa noihin kuppeihin, että mahtuu sitten koristeet ja täytteet.

 

Näissä pienissä kuppijuustokakuissa oli kaksi asiaa, jotka tekivät niistä todella käytännöllisiä tällaiseen vapaamuotoiseen juhlimistarkoitukseen. Ensimmäinen niistä oli tietenkin se, että sai salaa maistaa tekostaan ennenkö vei sen tarjolle. Minähän olen hyvin kriittinen tekeleitäni kohtaan, joten ahdistun aina kun teen kakun enkä tiedä tarkalleen miltä se maistuu. Harvemmin sitä nimittäin kehtaa viedä tarjolle kakkua, josta on jo ensimmäinen pala korkattu.

 

Kuvaushetkeni päättyi kuitenkin lyhyeen, kun tuo toinen puolisko saapui kotiin ja huomasi mitä olin kuvaamassa. Lähti muuten justiinsa heti parempiin suihin! Mutta sai hyväksynnän myös häneltä, ja uskalsin siis kiikuttaa kuppeja myös työkavereilleni.

 

Ja sitten siihen kuppijuustokakkujen toiseen hyvään puoleen käytännöllisyydestä puhuttaessa. Koska makuja on niin monia, ison kakun koristelut ovat usein aika yksipuolisia - tai lähinnä vain joidenkin makumieltymysten mukaisia. No nyt ei ollut sitä ongelmaa! Marjojen ystävät nauttivat kuppikakuissaan vadelmista ja mustikoista, suklaan ystävät saivat raastesekoituksena Fazerin maitosuklaata ja tummaa suklaata. Tadaa!

 
  
Eipä ollut kahvitauon päätteeksi montaa jäljellä, ja sehän oli tarkoituskin. Sitten ei muuta kuin pohtimaan, mitä voisikaan olla tarjolla ensi viikolla muutamalle myöhäiselle synttärivieraalle... :)

PS. Valloittavan suloiset kupit ovat paikallisesta Vispilänkaupasta. Ihana kauppa, ihana omistaja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti