lauantai 14. kesäkuuta 2014

Ihan vain yksi pieni projekti.

Olimme edellisen viikonlopun mökillä.





Rakastan luonnon rauhaa - siellä tekemättömyyskään ei tunnu niin ahdistavalta kuin kotona. Voi tuijottaa tunnin järvelle ja kuunnella lintuja, eikä siltikään tarvitse tuntea olevansa laiska. Voi kerätä kimpun luonnonkukkia aamiaispöydälle ja ihailla niitä koko viikonlopun. Voi kalastella laiturilla ja jutella mukavia sekä kalakaverin että kalojen kanssa.

MUTTA,
koska epäilen kuitenkin vielä omaa kykyäni olla tekemättä mitään kokonaiseen viikonloppuun, otin varmuuden vuoksi itselleni mukaan mökille ihan vaan yhden pienen projektin.



Ihan vaan yhden tuollaisen roskalavalle joutuneen pinnatuolin. Olen haaveillut pinnatuolista jo jonkin aikaa ja nyt sellainen löytyi. Tai siis olen toki löytänyt sellaisia jo aiemminkin, mutta on tuntunut pahalta maksaa siitä useita kymmeniä euroja. Nyt se tosiaan löytyi romukasasta, mutta kaipasi kunnostusta. Projektina oli hioa tuo kulunut maalipinta pois. Istunosa oli puunvärinen, mutta muutoin tuoli oli musta.

Yllätin kuitenkin itseni ja pystyin olemaan tekemättä mitään kokonaiset kaksi päivää. Helposti olisi mennyt samalla tavalla sunnuntaikin, mutta päätin kuitenkin aloittaa hiomisen ihan jo siksi että olin raahannut tuolin mukanani. Siirryin laiturille ja päätin pysyä siellä niin kauan, että homma olisi hoidettu.

Se vei tunteja ja kulutti hermoja. Se myös kulutti yhden hopeasormukseni pilalle (se on minulla aina sormessa, joten en tietenkään huomannut ottaa sitä pois hiomisen ajaksi), joten lopputuloksena oli lähinnä paha mieli koko hommasta.


Mutta tuoli tuli hiottua. Nyt odotetaan että päästään johonkin otolliseen paikkaan maalaamaan tuo - tämä kerrostalon piha keskellä kaupunkia ei oikein mielestäni sovi maalaushommiin.

Luulenpa että mieli paranee tämä projektin suhteen heti kun tuoli näyttää valmiimmalta. Kun saan sen haluamani väriseksi ja haluamaani paikkaan, niin uskon koko homman olleen kaiken vaivan arvoinen! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti