torstai 17. huhtikuuta 2014

Töpöhännät.

Olen useammin kuin kerran tainnut mainita toisten ihmisten ilahduttamisesta. Mielestäni se on tärkeää arkena, mutta erityisen syyn siihen antaa aina jokin erikoisuus arjen lomassa. Esimerkiksi pääsiäinen.


Muutaman töpöhännän askartelin, ja sujautin kuoreen. Lähtivät ilahduttamaan ihmisiä ympärilläni :) Laitoin myös mummolleni ja papalleni, vaikkei tapoihini yleensä kuulu erityisesti pääsiäiskortteja lähetellä. Mutta jos voin edes yhden hymyn saada tähän maailmaan enemmän tällä omalla askarteluinnostuksellani, niin olen onnistunut!


Ystävilleni puolestaan leikin pääsiäispupua, ja kiikutin pienet yllätykset. Pahvimunat, joiden sisältä löytyy mitä kellekin. Olivat niin ihanan värisiä ja toivat niin ihanan kevätfiiliksen, että se jo sinällään yllytti muistamaan tärkeimpiä ystäviä. Ja mielestäni ystävyys on kyllä juuri sellainen asia, joka kaipaa tällaisia yllätyksiä. Jotta voi osoittaa, kuin parhaita ne tyypit oikeasti ovatkaan!



Ja suurempien itkupotkukiukkujen välttämiseksi myös tuo toinen puolisko sai oman jättipahvimunansa. Sitä en vaivautunut koristelemaan sen kummemmin, koska tässä kävi juuri niin kuin arvelinkin; sitä ei paljon jääty ihastelemaan, vaan sen kimppuun iskettiin samantien. Kuvan sisällöstä ehdin napata viimehetkillä, joskin muutama suklaamuna oli näköjään jo ehtinyt kadota...

... Mutta sehän se pääsiäisen tarkoitus onkin, ainakin osittain. Ahmia suklaamunia suupielet suklaassa! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti