perjantai 11. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen.

Kotiamme alkaa vallata pääsiäinen. Eikä mikään ihme - töissä saa virittäytyä aika hyvin pääsiäisfiilikseen, kun lapset hehkuttavat palmusunnuntaita ja sitä, että pääsee virpomaan! Minulle itselleni pääsiäinen merkitsee jotain muutakin kuin tipuja ja munia, mutta pidän silti myös siitä hössötyksestä. Niinkuin kaikesta hössötyksestä ylipäätään...
Niinpä olen laitellut pieniä pääsiäisjuttuja kotiin. Omassa lapsuudessani oli muutama pääsiäisperinne, jotka pysyvät elävästi mielessä; punaisessa korissa, jossa oli vihreää muovista 'ruohikkoa', säilytettiin pääsiäismunia virpojien varalta. Me lapset emme saaneet koskea niihin ennen palmusunnuntaita, mutta toki siskoni kanssa toivoimme aina ettei virpojia tule - jolloin siis saisimme tyhjentää korin kahdestaan! Lisäksi meillä kasvatettiin pääsiäisruohoa sellaisella laakealla tarjottimella. Ja kun kävimme pienempinä virpomassa, meillä oli aina ne tietyt korit mukana. Ja aina palmusunnuntaina herätessämme saimme etsiä äidin piilottamat isot pääsiäismunat (Kyöpelinvuoret tietenkin! Missä ne muuten ovat kaupoista tänä vuonna?!), ja syödä ne samantien aamupalaksi. Ah, ihanat muistot.

Näitä muistoja haluan pitää yllä yhä edelleen, niinpä pistimme mekin ohraa purkkiin. Koska sopivaa astiaa ei meinannut löytyä, päätin tuunata sellaisen itse.

Karkkirasia uusiokäyttöön. Korkea reuna saksien pois, ja mustaa mattamaalia pintaan.

Ja lopputulos multineen ja ohrineen. Astian ehkä kaipaa vielä jotain koristetta...


Tuo tuunaus käpi nopeasti, eikä mielestäni vaatinut erityistä mielikuvitusta. Jännitin vähän miten maali reagoi kastuessaan, mutta ei tuottanut ongelmaa sekään. On muuten juuri sopivan kokoinen, ja hauskan muotoinen! Ja kyllä - meidän perheessämme kilpaillaan jopa pääsiäisruohon kasvattamisesta. Tuo hammastikku joka tönöttää tuossa keskellä astiaa, on keskiviivan merkki. Ja tuo hammastikku johon on kiinnitetty tyylikäs maalarinteippilippu, osoittaa puolestaan tuon toisen puoliskon kasvatuspuolta. Kilpailemme kuulemma siitä, kumpi on rakastavammalla otteella osannut iskeä siemet multaan. Hiiohoi.

Pikkumunat purkissa. Onneksi siinä on tiivis kansi, ei ole niin helppo ohimennen napsia. ;)


Sitten on työnalla vielä yksi munanmaalausprojekti ja muutama pääsiäisaskartelujuttu. Koitinpa ehdottaa viikonlopun yhteiseksi tekemiseksi muutaman muovimunan koristeluakin, mutta se ei tainnut ihan osua ja upota... No, ehkä jotain valmistuu kuitenkin!

Kivaa viikonloppua! 

2 kommenttia:

  1. Taitaa olla tänä vuonna ensimmäinen vuosi, kun täällä kotona ei ole ainuttakaan niitä kyöpelinvuori -munia. On niitä monet vuodet jemmailtu yön pimeiniä tunteina, sitten taas viime vuosina säästelty, kun tulette 'maailmalta' kotiin.

    VastaaPoista
  2. huikee idis kilpailla rairuohon kasvattamisesta. veikkaan että j:n ruohot kasvaa paremmin ku on kuitenki liput ja kaikki!

    VastaaPoista