sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Sulkia seinällä.

Viimeksi mainitsin, että tekeillä on jotain sulkiin liittyvää. No, olen ottanut nyt askeleen eteenpäin. Tarkoituksena oli tehdä aluksi jotain ihan muuta, mutta se odottanee alkavaa viikkoa. Innostuin tästä niin, että se kaihersi mieltäni viikon. Nyt tarjoutui tilaisuus, ja tartuin siihen.
 

Näin kyseisen jättikokoisen mustan sulan Sinellissä noin viikko sitten. Hypistelin sitä käsissäni, mutta jätin kuitenkin kauppaan. Heti kotiin tultuani kadutti heti; muutama valkoinen pinta suorastaan huusi sitä hyppysilleen! Tänään onneksi ohiajaessa ja muita asioita hoitaessa tarjoutui tilaisuus hakea se. Ja kuinka ollakaan, nyt se löysi jo paikkansa;


Se on olohuoneessa, joskin sen piti alunperin mennä eteiseen. Mutta jotenkin ajattelin, että eteisessä se ei ehkä pääse ihan oikeuksiinsa, ja olohuoneessa saa paremmin esitellä omaa ylväyttään. Laitoin ison sulan rinnalle vielä muutaman pienemmän kaveriksi, leijailevat siinä kepeästi yhdessä.
Huomaan olevani erittäin mieltynyt näihin sulkiin. Vastikään viritin sulkia unisieppariini (jonka aiemmin jo esittelinkin Teille), eilen roikkuivat sulat korvissa, tänään niitä meni seinälle... Mutta ajattelin minä vielä niitä sinne eteiseenkin virittää. Sinne pistetään sitten vähän enemmän väriä! Joskin sulkamieltymykseni hämmentää minua, sillä en ole erityisen hyvä ystävä sulallisten eläimien kanssa. Linnut ovat mielestäni lähinnä pelottavia ja ällöttäviä, kanojenkaan kanssa en ole erityisemmin ystävystynyt. Muihin en ole edes yrittänyt tehdä tuttavuutta. Mutta jotain taianomaista ja rauhoittavaa olen aina kokenut sulkien tuovan mukanaan. 

Joten niitä lisää, ja niistä lisää. Mukavaa alkavaa viikkoa!


Ps. Edellisessä postauksessa esittelemäni viherpeukalopuuhat ovat tuottaneet tulosta. Ruohosipuli on suorastaan villiintynyt kasvamaan, mansikoistakin on toivoa. Ja meloni! Se näyttää elonmerkkejä myös, hurraa! Kuinka jännittävää :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti