keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Omin (ja vähän muidenkin) käsin aikaansaatua.

Ääh, taas kului liikaa aikaa! Nimittäin ajatusta ja yritystä kirjoittamiseen on jälleen ollut, mutta aika on puuttunut. Pahoitteluni. Enää en aio selitellä tätä asiaa joka kirjoitukseni alussa, sillä todennäköisesti syy hiljaiselooni on aina sama. Ja kun innostustakin riittäisi. Kiitos Sinulle tanssinopettajani, että sairastuit juuri tänään ja tunti siirrettiin muulle päivälle, mahdollistit minulle aikaa kirjoittaa!

Viikonloppu siis oli ja meni vanhempieni luona. Ikkunasta näkynyt takapihan metsikkö sekä isän autotalli aarteineen saivat kuitenkin sormeni syyhyämään, ja lopputuloksena oli sekä yhdet autotallissa paleltuneet sormet että tämä;



Erään mielestä se näyttää orjantappurakruunulta, mutta en välitä siitä. Omin kätösin alusta loppuun väännetty, joten kelvatkoon! Ainakin hetken, luulen että kyllästyn pian.

Ja koska kamera oli tietenkin eri kaupungissa kuin minä (uskottelen että unohdin sen, mutta todellisuudessa se jäi kotiin siksi, että laukkuni oli räjähtää jo ilman isoa kameraakin), nappasin puhelimella muutaman kuvan jostain, joka ei tällä kertaa ollutkaan omien käsieni aikaansaamaa, vaikka kovasti niin olisinkin toivonut. On nimittäin sen verran kiva! Punnitsen juuri viitseliäisyyttäni kolmionvirkkausoperaatioon - toinen vaihtoehto kun on tarjota projektia pikkusiskolle, joka tämänkin ihanan läppärilaukun siis on loihtinut. Haluaisin laukun ja tyynynpäällisen, ihan tällaisia pieniä vain... Ohje tähänkin on napattu Virkkuri -kirjasta.




Itsehän olen tämän alkuviikon aikana haaveillut tekeväni vaikka mitä, mutta saanut aikaiseksi vain istuttaa muutaman hassun siemenen. Vai kylvää? Kumpaa se on? Joka tapauksessa keittiön ikkunalla kököttää nyt multamöykyt, joiden toivon pullauttavan esiin mansikoita, ruohosipulia ja vesimelonia. Kyllä, vesimelonia! Ne ovat jotain minimeloneja. Olemme tässä vaiheessa vielä hieman skeptisiä mahdollisen tulevan sadon suhteen, mutta... Aina on toivoa! Multapussin jätimme edelleen käden ulottuville, kun pääsiäinen kolkuttelee jo ovella. Pitää pistää pääsiäisruohoa kasvamaan, odottelee tuolla kaapissa meinaan sen verran komeat tiputkin jo! Ehkä esittelen heidätkin Teille, kunhan ensin pääsevät kirmaamaan ruohon sekaan.

Tiedättekö sen tunteen, kun tekee innolla jotain? Ja sitten huomaa, että pitää vielä siivota. Plaah!



Seuraavat projektini liittyvät jotenkin vaahtokarkkiin (tai ainakin niihin väreihin) ja sulkiin. Suloisiin sulkiin. Niistä lisää myöhemmin :)

Aurinkoista viikonajatkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti