tiistai 11. maaliskuuta 2014

Arjen keskeltä.

Lyhyen bloggaushistoriani aikana olen huomannut jo useamman kerran, etten ole vielä sisäistänyt kaikkia blogimaailman kirjoittamattomia sääntöjä. Unohdan kamerani jatkuvasti kotiin, tai tehdessäni jotain projektia en suinkaan muista kaivaa kameraa ajoissa esiin. En siis pysty tarjoamaan ennen ja jälkeen -kuvia. Mutta opettelen! Elämähän on jatkuvaa oppimista...
Joskin eipä tässä nyt mitään merkittävän suurta projektia työn alla ole ollutkaan. Pää on kyllä täynnä ideoita, mutta aika toteutukseen olisi ensin keskittävä repiä jostain. Tietenkin jos jättäisi tällaiset keskelle viikkoa osuvat humputteluillat väliin (olemme menossa tänään työkaverini kanssa tanssimaan), niin aikaa voisi yhtäkkiä löytyäkin jostain. Mutta kun tanssiminen on niiiin kivaa! Ajakoon se nyt edelle.

Sunnuntaina otin kuitenkin projektikseni tehdä (taas) yhdet pienet sukat pienelle ihmiselle. Olen tennari-ihminen henkeen ja vereen, ja kaapistani löytyy pelottavan monta paria Converseja. Niinpä päätin että jokaisella alle kuukauden vanhalla sällilläkin tulee olla omat tennarinsa - joskin tällä kertaa villasukkien muodossa! Etenkin kun pienen ihmisen varpaat ovat kuulemma herkät palelemaan, niin mikäpä tämän parempi tapa osoittaa toiselle että hän kuuluu joukkoon, jo nyt. Nämä ovat jotenkin ihanan nopeita yhden illan puuhia, omaan tassuun sukkia tehdessä kuluu kuitenkin muutama ilta. Mitähän seuraavaksi neuloisi? Vielä on intoa jäljellä, joten pitää ottaa ilo irti. Kesä tuo kuitenkin tullessaan taas jotain muuta kuin sukkapuikot ja sohvannurkan :)





Suloiset sukat suloiselle vauvalle. Nauhat saa helposti pois, eivät ehkä ole helpoimmat tuossa vauva-arjessa.


Kuten siis ehkä ylemmästä selvinnee, olen kova tekemään käsilläni. Ja kova pitämään huolta niistä tekevistä käsistäni; rakastan kynsilakkoja! Ja kynsien laittamista. Joten mistä lienee johtui, että nettisurffailuni päättyi taas tuttuun "Kiitos tilauksestasi!" -näkymään... Ja tänään postista putkahtikin sunnuntaina ostoskoriini klikkailemat ihanat kynsitarrat. Niin helppo ja nopea tapa saada jotain kivaa aikaan! Olen jo pitkään ollut uskollinen www.mimax.fi -sivustolle. Hyvä valikoima ja ennenkaikkea nopea toimitus. Tällaiselle hätähousulle ja odotusta vihaavalle ihmiselle ehdottoman hyviä ominaisuuksia.





 
Mutta nyt, lakkaa kynteen ja tököttiä tukkaan. Tanssikengät naulasta ja baanalle!
(Ja kyllä, huomenna aamulla töihin. Paino sanalla aamulla.)

3 kommenttia:

  1. Luettu :).Tanssikuviakin sitten joskus, kun keksit miten sen kameran kuljettaa mukana.

    VastaaPoista
  2. hyvä pikku-p!<3
    ps. ois kiva jos noi kuvat sais vähän isommaksi suoraan tohon postaukseen, ku laiska ei jaksais niitä eriksee availla ;)

    VastaaPoista
  3. Hihii, kiitos kommenteista! :)
    Täytynee toivoa joulupukilta hyvää pokkarikameraa, niin kulkee helpommin mukana siellä tansseissakin... Joskaan ei ihan kuitenkaan taida nilkkapussiin mahtua ;)

    Ja kuvatoive kuultu, täytyy tästä lähtien laittaa suurempina!

    VastaaPoista